Elvis osti Gracelandin vuonna 1957. Se toimi Elviksen kotina 20 vuotta. Graceland sijaitsee Whiteheavenin esikaupunkialueella. 
 "Graceland muutti jatkuvasti asuaan", kertoo Elviksen sihteeri Becky Yancey kirjassaan My Life with Elvis. "Elvis sisusti sen uudestaan lähes vuosittain. Puusepät ja sisustajat olivat miltei alituisesti talossa sahailemassa, naulailemassa tai vertailemassa verhomateriaaleja ja kokeilemassa eri väriyhdistelmiä. Vuoteen 1965 mennessä hän oli tukevasti asettunut taloksi ja sisustus oli erehtymättömästi Elvistä

.
"Minulla on monia hyviä sisustusideoita Gracelandia varten", kertoi Elvis. "Olen jatkuvasti korjailemassa ja kunnostamassa taloa. Haluan tehdä myös asiat hyvin. Purin yhden pohjakerroksen seinän laajentaakseni huonetta. Sitten sain myös hyvän idean laittauttaa makuuhuoneeni katon kokonaan sametista. Pidän kirkkaista väreistä kuten oranssi, punainen ja keltainen. Ne näyttävät tosi hyviltä."

 Viimeisenä Gracelandin projektinaan Grenadierit saivat tehtäväkseen sisustaa Elviksen makuuhuoneen uudelleen. Seinät verhoiltiin punaisella ja mustalla sametilla, lattialle kultainen kokolattiamatto. Nahalla vuorattuun kattoon asennettiin kaksi RCA-merkkistä väritelevisiota, joita saattoi katsella sängyllä maaten. Huoneen ovikin oli vuorattu mustalla nahalla. "Se oli kaunis huone", kertoo Lacker. "Kun Elvis näki sen palatessaan Hollywoodista, kyyneleet tulivat hänen silmiinsä. Hän mainitsi, että ei ollut koskaan nähnyt mitään yhtä kaunista". Kirja Elvis - His Life from A to Z mainitsee myös tärkeän tiedon,
 että Elviksen sängyn vieressä ollut puhelin oli väriltään valkoinen. Aikoinaan siellä oli myös valtava leopardinnahkainen tuoli, mutta Elvis myöhemmin korvasi sen nahkasohvalla ja -tuoleilla. Myöhemmin Elvis antoi memphisläisen liikemiehen Charles R. Churchin asentaa taloon sisä-TV:n, minkä avulla hän saattoi tupla-King Size-sängyllään löhöillen seurailla tapahtumia ympäri taloa. Kamerat asennettiin Music Gatesille, talon etuovelle, eteisaulaan, Jungle Roomiin ja Lisan huoneeseen. Sisä-TV:llä tuskin oli mitään syvällisempää tarkoitusta; se oli vain isännän yksi useista leikki kaluista.

Tammikuussa -72 Gracelandin osoite vaihtui. Kaupungin valtuuston päätöksellä kunnian osoituksena Elvikselle 17 kilometrin pätkä Highway 51 Southia nimitettiin Elvis Presley Boulevardiksi. Pian tämän jälkeen muuttui myös Priscillan ja Lisan osoite: avioliitto oli karilla. Gracelandin perheidylli (jos sellaisesta varsinaisesti oltiin koskaan edes voitu puhua) oli särkynyt. Tyttöystävä toisensa perään saapui paikkailemaan kuninkaan kolhiintunutta sydäntä/egoa. Ainoastaan yhdellä näistä oli vaikusta Gracelandin ulkomuotoon: Linda Thompson sisusti alakerran kokonaan punaisella. Tätä ennen sininen, Elviksen lempi väri, hallitsi taloa. Vuoden -74 muutoksen jälkeen väri säilyi punaisena aina vuoden -82 Gracelandin avaamiseen saakka, jolloin sisustus palautettiin siniseksi. (Juuri tälläistä punasävyistä Gracelandia eräs A. Goldman ansiokkaasti kuvaa vähemmän ansiokkaan teoksensa alkusivuilla "halvaksi bordelliksi".) "Elvis ja Linda olivat erittäin avomielisiä ihmisiä", kertoo sisustussuunnittelija Bill Eubanks, "kuin kaksi lasta juoksentelemassa kaupoissa ja ostelemassa kaikkea, mistä pitivät.
 

Joulu oli Elvikselle vuoden mieluisinta aikaa. Graceland koristeltiin yltympäriinsä punaisin värein. Ruokailuhuoneen täytti kuusen ympärille kerätyt lahjapaketit, joita sateli jo kuukausia aikaisemmin fanien muistaessa suosikkiaan ties minkä kokoisilla ja muotoisilla paketeilla. Ensimmäisinä vuosina Elvis tervehti ihailijoitaan ulos asettamallaan viestillä, missä pukki porovaljakkoineen toivotti "Merry Christmas to All". Vuodesta -64 tämän korvasi Hardie Phippsin luoma luonnollisen kokoinen seimiasetelma, mikä yhä vieläkin jouluisin tervehtii vierailijoita täsmälleen samanlaisena kuin Elviksen eläessä. Los Angelesistä Elvis sai virikkeitä toisenlaisiinkin koristeluihin: Gracelandin ajotie reunustettiin sinisillä lampuilla. Vernon totesikin, että joku lentokone vielä erehtyy luulemaan tietä lentokentäksi. Palatessaan eräänä päivänä Losista Elvis odotteli iltaan asti kaupungin liepeillä, jotta saisi kunnon ensivaikutelman tästä uudesta valaistuksesta. Samoin joulua varten asennettiin talon eteen keinotekoisia kuusia, jotka valaistiin lampuilla erivärisiksi. "Vanhoina hyvinä aikoina kävimme Mississipistä hakemassa oikean setripuun", muisteli Vester. "Elvis halusi aina sellaisen, joka ulottui kattoon asti. Faneilta tuli niin paljon lahjoja, että hän availi niitä neljä-viisi iltaa. Sitten hän väsyi siihen ja vei loput ullakolle. Saattoi kulua vuosikin, ennen kuin hän meni ylös availemaan lisää paketteja. Tosinaan sieltä paljastui vuoden vanha kakku."

"Valkoisen talon jälkeen Graceland on toiseksi tunnetuin koti Amerikassa. Ja siihen ei tarvittu kahtasataa vuotta historiaa. Elvis teki sen itse", kertovat Jane ja Michael Stern. "Ollaanpa rehellisiä: useimmat kuolleiden kuuluisuuksien kodit ovat tylsiä. Täytyy pinnistellä ankarasti, jotta voisi kuvitella jonkun tosiaan asuneen siellä. Ei sen sijaan Gracelandissa. Se tihkuu Elvistä. Jokainen sentti, jokainen tuoksu, jokainen tukahtunut ääni on hänen. Elvis on täällä. Mikään muu vierailemamme koti ei välitä omistajansa persoonallisuutta yhtä voimakkaasti kuin Graceland."
Yksikään tunteva sielu ei voi liikuttumatta kulkea sen läpi. Yksinkertaisuus, herkkyys, selkeys, harmonia, materiaalien yhteensopivuus, mukavuus: unohtakaa tällaiset sisustuskliseet! Läpikotaisuudella, jota vastaavaa ei koskaan saavuttanut hurjimmissa rokeissaan tai räikeimmissä Las Vegas-asuissaan, Elvis on täällä luonnut lopullisen haasteen sovinnaisuudelle piittaamatta suunnittelijoiden neuvoista siitä, mikä on sopivaa. "Hyvä maku, huono maku, mauttomuus: näin pienet termit eivät tee oikeutta Gracelandille. Ne ovat liian rajoittavia tälle fantastiselle talolle. Se on esteettisessä universumissa musta aukko, jossa tavalliset standardit häviävät. "Arviolta 100.000 ihmistä ympäröi tuota mustaa aukkoa Elviksen kuoleman jälkeisinä päivinä. Tulevina vuosina talo muuttui viihdyttäjän yksityiskodista museoksi. Ellei se vielä ollut mekka ennen tuota kohtalokasta elokuun päivää, niin sen jälkeen se sitä aivan varmasti oli.